Kuinka olla lupaamatta liikoja?

Vaalien lähestyessä ehdokkaan on annettava lupauksia.

Minulle vaalilupaukset ovat olleet hankala tematiikka ihan äänestäjänäkin, saati nyt ehdokkaana. Koitan esimerkein selittää, miksi.

Vaalikoneissa on kysytty useaan otteeseen "Jos kunnan taloudellinen tilanne vaatii, nostatko mieluummin veroprosenttia vai leikkaatko palveluista?" Minä taustatyönä katsoin Pirkanmaan kuntien veroprosentit. Mänttä-Vilppulalla on huiman korkea 9,9%. Monissa muissakin kunnissa on kuitenkin yli yhdeksää ja Urjalassa jopa 10,3%. Ajattelin, että esimerkiksi 0,2%-yksikön nosto ylittää haamurajan, mutta jää alle suurimmasta ja on moniin muihin kuntiin nähden alle 1%-yksikön suurempi. Niimpä vaalikoneissa valitsin kahdesta huonosta veroprosentin noston, koska palvelujen leikkaaminen osuu aina pahiten pienituloisiin ja haavoittuvassa asemassa oleviin.

Kun olen kuunnellut muiden vastauksia kysymykseen, veroprosenttia pidetään niin kovana, ettei sitä  missään nimessä  tule enää nostaa. Vaikuttaa siltä, että veronkorotuksen tie on Mänttä-Vilppulassa kuljettu tappiin. Jos tästä aiheesta käytäisiin valtuustokeskustelua, jäisin auttamatta vähemmistöön, näin oletan. Ja varmaan hyvä niin. Ehkä veroäyri on jo niin korkea, että se heijastuu muuttohalukkuuteen, ja siten tuo enemmän hallaa kuin palveluiden leikkaaminen.

Jos olisin ottanut tämän vaalilupauksekseni, en olisi pitänyt lupaustani, sillä päätökset tehdään sen mukaan, mikä esitys saa eniten kannatusta. Yksi valtuutettu ei omaa kuin yhden äänen.

 

Juna-yhteys on itselleni tärkeä teema. Voisin kuvitella, että olisin nostanut junayhteyksien kehittämisen vaalilupauksekseni. Yhteyksiä pitäisi saada enemmän, kalustoa uusittua, junayhteyttä luotettavammaksi, rata sähköistettyä. Yksikin noista asioista parantaisi nykyistä junayhteyttä. Ongelma kuitenkin on, että kuntapäättäjänä en istu niissä pöydissä, joissa näistä päätetään. On toki niin että päättäjä voi antaa painavampaa viestiä VR:n suuntaan, etenkin jos saa aloitteen tai julkilausuman taaksen muitakin, mutta lopulta muutosmahdollisuudet ovat Valtion Rautateillä, ei meillä.

Jos siis lupaisin ajaa parempia junayhteyksiä, ei ole minun käsissäni pysynkö lupauksessani.

 

Kouluverkkouudistus on tämän valtuustokauden isoja päätöksiä. Päätöksiä on pakko tehdä, asiaan liittyy vastakkaisia näkökulmia, ja tehdyt päätökset vaikuttavat pitkällä aikajänteellä, ylitse vaalikausien. Toive olisi, eettä nyt tehdyt päätökset ovat järkeviä 2030-luvulla. Vaan kuka meistä lopulta tietää, mikä on viisainta?

Käsittääkseni kouluverkosta on tehty mittava selvitys. En ole siihen vielä perehtynyt, vaikka siinä esiin tuotuja näkemyksiä toki olen kuullut. Mikäli tulen valituksi, tämän äärellä ei sovi jättää kiviä kääntämättä. Päätöstä tehtäessä pitää olla selvä näky, miten toimitaan.

Teen erikseen tästä aiheesta blogi-kirjoituksen kenties jo ensi viikoksi. Nyt käytän tätä esimerkkinä hankalasta vaalilupauksesta. Voisin luvata, että ajan yläkoulujen yhdistämistä Mänttään ja alakoulujen Vilppulaan. Entä jos vaalien jälkeen perehdyn tietoon, joka saa mieleni kallistumaan toisenlaiseen suunnitelmaan. Pidänkö silloin kiinni siitä, mitä olen ennen vaaleja luvannut, vai onko minulla mandaatti tarkastaa käsityksiäni?

Vaikea vaalilupaus tämäkin.

 

Muutama vaalikone kysyi vaalilupauksiani. Vastasin: Lupaan perehtyä luottamustehviini, muistan, että kuntamme on enemmän kuin vain keskustaajamansa ja kuulen lasten, nuorten sekä kasvatustyötä tekevien äänet.

Tuntuu, että noidenkin takana seisominen on tyhjää parempi, ja antaa osviittaa painopisteistäni. Samalla ymmärrän, että äänestäjät kaipaisivat enemmän konkretiaa.

 

Lupaanko siis, että liikuntaan ja kulttuuriin jaettavat määrärahat eivät pienene tulevan nelivuotiskauden aikana. Lupaanko liikoja? Ehkä se riski on otettava, jos tahtoo antaa ehdokastaan etsiville jotain mitattavaa - jotain millä todentaa, oliko se lupaustensa väärtti.