"Tulit vaalikoneessa ykkösvaihtoehdoksi. Mutta minun on vaikea kuvitella äänestäväni Keskustaa." Kuulemani lause on vahva merkki siitä, että politiikka ei ole kuollut, ja puolueilla on tässä ajassa yhä merkitystä. Puolueet profiloituvat ja niihin liitetään mielikuvia. Siksi olemalla jonkun puolueen listoilla, tulee ottaneeksi ylleen myös kaiken sen, mitä ihmiset puolueesta ajattelevat. Hyvässä ja pahassa.
Lukioikäisenä kuulin, että keskustalaisuus on perimässä saatu taakka. Väite ei ole tuulesta temmattu, sillä tutkimuksen mukaan RKP:n, Kokoomuksen ja Keskustan kannattaminen siirtyy todennäköisimmin vanhemmilta lapsille. Vaikka kodin vaikutusta ei kiistäisi, omalta kohdaltani koen, että keskustalaisuus on myös oma valintani, ei pelkkä opittu malli.
Kuten alun sitaatti osoittaa, Keskustaan liittyy kriittisiä mielikuvia. Ja ne suotakoon. Poliittinen kulttuuri, jossa puolueet eivät herättäisi mitään tunnetta, olisi nuupahtanutta. Politiikan tulee tarjota vaihtoehtoja. Koska olen ehdolla Keskustan listoilla, sallittakoon minun kertoa, miksi tämä puolue tuntui oikealta itselleni.
Oikeisto-vasemmisto -akseli. Kenties kaikkein perinteisin muuttuja, jolla puolueita verrataan. Nimensä mukaisesti Keskusta on siinä keskikaistalla. Vihreiden tavoin puolueessa on porvarisiipi ja vasemmistohenkisemmät. Keskustassa jälkimmäistä kutsutaan punamullaksi. Itse lukeudun tuohon jälkimmäiseen. Hyvä puoli on, että puolue löytää helposti yhteistä sävyä kumpaankin suuntaan. Kääntöpuoli sitten luonnollisesti on, että välillä näkemykset eroavat. Itse koen, että Keskustassa ollaan pohjimmiltaan pienen ihmisen puolella, kannetaan yhteiskuntavastuuta, ja pidetään tulonsiirtoja hyvänä. Porvarihenkisyyttä on yrittäjyyden korostaminen ja jämäkän talouslinjan arvostaminen. Velkaa ei haluta ottaa eikä syödä kuormasta.
Arvot. Keskusta on melko perinteikäs, eli jokseenkin konservatiivinen puolue. Tämän huomasi, kun Ylen Politiikkaradiossa todettiin, että puolueen vaalikonevastauksista 90% oli sitä mieltä, että liharuokaa kouluissa ei sovi vähentää ja kristilliset perinteet kuuluvat kouluun. Koen olevani arvokysymyksissä liberaalimpi kuin keskimääräinen kepun ehdokas. Ympäristö-, seksuaalisuus-, tai vaikkapa kulttuurikysymyksissä löytänen yhteisymmärrystä esimerkiksi Vihreiden kanssa.
Mutta arvoja on muitakin kuin ne, mitä yleensä ajatellaan, kun puhutaan arvoista. Minun kokemus on, että Keskustassa arvostetaan koulutusta. Kouluttautuminen, opiskelu ja sivistys ovat juurevasti osa keskustalaisuutta. Aluepolitiikkakin on arvoihin nojaavaa. Halutaan taata, että ihmisillä on vapaus valita asuinpaikkansa, eikä kaikkien tarvitse pakkautua muutamiin kasvukeskittymiin. Lähipalvelut ja kotimaisuus ovat nekin arvoja, joista olen mielelläni ylpeä kepun listoilla.
Uskon, että Keskusta on hyvänlaisessa muutoksessa, kun puolueen kannatus on laskenut, ja paikka kolmen suuren joukossa on (ainakin toistaiseksi) mennyttä. Linja on kirkastunut. Iloitsin esimerkiksi siitä, että Keskusta ja Vihreät löysivät yhteistä säveltä krääsävero-aloitteessa. Tai että Keskusta ei nähnyt mahdollisuutta lähteä mukaan nykyiseen hallituspohjaan. Tarkennan, että porvarihallituspohja on jatkossakin mahdollinen, mutta ei oikeusvaltion, ihmisoikeuksien tai heikoimpien lyömisen hinnalla.
Mielikuvat. Luulen, että vaikea suhtautuminen Keskustaan liittyy joko oikeisto-vasemmisto -asetelmaan, arvoihin tai entisajan suuren puolueen auraan. Keskellä ollessaan puolue on voinut tehdä yhteistyötä monenlaisten koalitioiden kanssa. Liekö "Kepu pettää" tämän asetelman synnyttämä iskulause? Arvoiltaan maalaismainen puolue on näyttäytynyt nukkavierulta parrasvaloissa. Ison puolueen statuksen omatessaan puolue on epäilemättä ollut arvonsa tunteva ja käyttänyt asemaansa iltalypsyyn tai siltarumpupolitikointiin. Kannatus on tuonut painokkuutta, jolloin pienemmille on näytetty kaapin paikkaa.
Minulle Keskusta on eniten omin puolue. Kuntatasolla toivon kuitenkin, että yhteistyötä tehdään yli puoluerajojen ja tarvittaessa tukea fiksuille ajatuksille etsitään parlamentaarisesti eikä blokkeina. Jokaisesta puolueesta löytyy hyvää ja tällä areenalla yhteinen agenda on huolehtia kunnan elinvoimaisuudesta ja tulevaisuuden näkymistä. Onneksi kunnanvaltuustoon tulee edustajia eri puolueista, eri ikäryhmistä, eri puolilta paikkakuntaa. Niin syntyy kokonaisuus, joka palvelee parhaiten yhteistä hyvää, paremmin kuin se, että yksi ääni peittää muut alleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti